Tästä uhkaa sitten tulla vihainen blogi. Koskaan en ole minnekään kirjoittanut mutta nyt on pää siinä kunnossa että kokeilen jopa tätä.
Taustaa… Mies reilussa 3-kympin iässä, vaimo (rakastan rakastan) ja kaksi alle kolme vuotiasta poikaa…
Ongelmana hermojen meno vähän väliä. Tuloksena huutoa, kiljumista ja itkupotkuraivareita… Myöskin pojilta ja joskus jopa vaimolta.
Mikä ihme siinä on että ei voi vaan olla lehmänhermoinenpehmoisä joka hymyillen ottaa vastaan kaiken sen ilon ja surun mikä tuolaisesta reilu kaksivuotiaasta irtoaa?? Mikä ihme siinä on että ei voi olla vaan ”ZEN” ja ottaa vastaan harmoonisella rauhallisuudella kaiken sen äänen ja kiljumisen ja itkun hampaista ja nälästä mikä lähtee tuollaisesta hieman alle yksivuotiaasta?
Tiedän tiedän… en ole yksin maailmassa ongelmani kanssa mutta olen HYVIN yksin ongelmani kanssa. Tietysti vaimo tietää ettäkun on huono päivä niin ruuti ON kuivaa ja lanka lyhyt.Seuraavana päivänä taas huomaan olevani tuo lehmänhermo ja mikään maailmassa ei saa päätäni räjähtämään… Huoh… Tiedän että kaikki tämä on normaalia ja joka päiväistä monessa ja taas niin monessa perheessä. Mutta kukaan meistä ei tietenkään näytä(eikä haluakaan) näitä huonoja puoliaan silloin kun joku perheen ulkopuolinen on paikalla… Tästä syystähän meistä kaikista tuntuu että naapureilla on PALJON helpompaa… Tuttavien lapset ovat ENKELEITÄ… jepjep…
Tuntuu että toisille itsensä hillitseminen on yhtä helppoa kuin kävely. Minulle se on välillä yhtä helppoa kuin laskea ydinreaktorin lujuuslaskelmaa… ja sekin ärsyttää että toiset jopa laskevat sitä työkseen ja aina silloin tällöin jopa onnistuvat. Mikään opas ei kertonut että sinun(minun) tulee aloittaa hermojeni hallinnan opettelu jo ala-asteella että pääsen samaan kuin muka muut. Älä luule väärin että olisin psykopaatti jolla napsahtaa pienimmästäkin asiasta mutta se vaan on ”hieman” hankalaa välillä.
summa summarum… tulen kirjoittamaan tänne jotta voisin yrittää kanavoida vihaani ja ärsytystäni muualle kuin rakkaimmilleni huutamiseen. Hehän eivät sitä ole 99% tapauksissa ansainneet. Toivon myös että muistan kirjoittaa myös iloisemmista asioista tai muuten vaan pöpistä jotain yhdentekevää sontaa joka kiinnostaa mutta ”TODELLA” rajallisesti ketään pääni ulkopuolella.
Joyrider
